Tutkimushankkeemme taiteellinen tuotos ilmeistyi 1.11.2023 musiikkivideona. VisualVoice hahmotteli sen avulla suuntaviivoja yhdenvertaiselle musiikin tekemiselle suomalaisen viittomakielen ja suomen kielen näkökulmasta. Kokoonpanossa Silva on viittomakielinen laulaja ja Laura laulaa ääneen (suomen kielellä). Suomessa VisualVoice on toinen viittomakielinen bändi. VicualVoice on perustettu 2018 ja sen perustamiseen liittyi vahvasti Silvan kokemus TEAK-opintojen ajalta, jolloin häntä ei päästetty lavalle laulamaan viittomakielellä. Kuulevat opiskelijat saivat laulaa lavalla ääneen. Myöhemmin Lauran ja Silvan kohdatessa ensimmäistä kertaa, Silva avautui tästä kokemuksesta. Näin VisualVoice sai alkunsa –ajatuksesta, että musiikki kuuluu kaikille - myös viittomakielisille! Seuraavassa Laura ja Silva jakavat ajatuksiaan biisintekoprosessista:
Biisintekoprosessi oli monivaiheinen ja siihen sisältyi paljon erilaisia tunteita innostuksesta jännitykseen. Lauralla tekstin työstäminen sekä laulun sävyjen ja tunnelmien löytäminen nostivat esiin surua. Myös itku oli useaan otteeseen herkässä. Laulun ja musiikin nostattamat tunteet on hyvä käsitellä, jotta ne voi laulaessa kanavoida siten, että laulun oikea sanoma välittyy kuten pitää. Tässä meidän tarinassa loppujen lopuksi voimaantumisen sanoma on tärkeä. Silva huomauttaa, että biisintekoprosessi oli pitkäaikainen. Jo alussa oli jännittävää, millainen laulun lopputulos myöhemmin tulee olemaankaan. Meidän täytyi löytää rohkeutta siinä, että vain aloitamme jostain, ideoimme ja heittelemme ajatuksia toisillemme. Ideoista ja ajatuksista syntyi lopputulos, johon nyt olemme erittäin tyytyväisiä ja erityisesti aiheen sensitiivisyyden vuoksi halusimme kiinnittää huomiota lopun voimaannuttamaan sanomaan. Kokonaisuudessaan tämän laulun työstäminen vei kaksi vuotta, joista yksi vuosi oli tämän kyseisen laulun työstämistä. Ensimmäinen puoli vuotta oli hieman ihmettelyä, kokeilemista, ideointia, työtavan löytämistä sekä työvaiheiden käsittämistä. Täytyi olla rohkeutta vain alkaa tehdä jotain, katsoa mitä siitä seuraa, mitä työstämme, mitä poistamme ja mitä lisäämme tai kehitämme vielä. Lähdimme siitä ajatuksesta, että kuinka kuuro ja kuuleva yhdessä tekevät laulun –millainen yhteinen pohja meille edes voi olla musiikissa. Laura kuulevana myös koki paineita omasta mahdollisesta musiikillisesta suorituksestaan, että "tässä nyt pitää näyttää jotain erityisesti."
Käänteentekevä hetki työskentelyssämme oli, kun lopetimme sen miettimisen, että “Silva ei voi sitä” tai “Laura ei voi tätä”, vaan keskityimme siihen, että mitä yhdessä me voimme tehdä ja mitä yhteistä meillä kuulevana ja kuurona on. Meille yhteinen pohja musiikille tuli visuaalisuuden, viittomakielen ja visualisoinnin kautta. Kuvittelimme musiikin ikään kuin musiikkivideon muotoon. Laura pystyi lisäämään auditiivisia elementtejä Katja Sutelan ja Jussi Jaakon kanssa, kun musiikillinen pohjatyö oli selkeä Lauran ja Silvan välillä. Silva myös pystyi kehittämään viittomakielistä laulua eteenpäin ja lisäämään musiikillisia elementtejä viittomakielestä käsin. Tämän jälkeen aloimme sovittaa viittomakielistä ja suomenkielistä laulua yhteen. Meidän laulukielemme ovat suomen kieli ja suomalainen viittomakieli. Lauluntekoprosessissa työskentelykielemme olivat suomalainen viittomakieli sekä kirjoitettu suomenkieli. Ideointi sekä luonnostelu tapahtui molemmilla kielillä meidän kummankin osalta, mutta myöhemmin suomenkielisen lyriikan ollessa vakiintunutta meidän työskentelykielemme oli pääasiassa suomalainen viittomakieli. Laulutekstien ensimmäisten luonnosten jälkeen teimme sen päätöksen, että nämä kielet saavat olla itsenäisiä, emmekä pakota toista kieltä taipumaan toisen mukaan. Vaikka suomenkielinen laululyriikka ajoittain hieman poikkeaa suomalaisen viittomakielen laululyriikasta, kuitenkin molemmat lyriikat täydentävät toisiaan ja merkitykset ovat yhteneväisiä kokonaisuuden kannalta.
Laulussa meidän yhteinen pohjamme on musiikki, mutta kumpikin saa laulaa omalla kielellään vapaasti ja tietyissä sovituissa pisteissä me laulullisesti kohdataan. Erityisiä kohtauspisteitä meille lauluissa on säkeistöjen aluissa ja lopuissa. Musiikilla tarkoitamme auditiikan lisäksi rytmiä ja bassoa – melodia on meille kuin sävyjä, nyansseja ja tunnelmia. Tämä projekti on opettanut meille nimenomaan sen, että mitä laulun tekeminen oikeasti tarkoittaa, mitä erilaisia työvaiheita se sisältää, ja mitä asioita pitää ottaa mahdollisesti huomioon. Olemme lauluntekijöinä kuitenkin alussa, vaikka musiikista ja laulamisesta meillä on jonkin verran kokemusta. Silva toteaa, että laulun ja musiikin yhteensovittaminen on vielä sellainen asia, joka vaatii aikaa ja prosessointia siitä, mitä se meille kaksikielisenä bändinä tarkoittaa. Myös Laura kuulevana on päässyt kuurojen viittomakielisen musiikin äärelle, että mitä se oikeasti tarkoittaa. Tämä asia vaatii myös aikaa ja opettelemista. Tärkein oppi ja oivallus on ollut se, että me olemme ihan tällaisenaan musiikin parissa tekevinä ihmisinä riittäviä, meidän ei tarvitse olla yhtään enempää mitään muuta. Me koemme, että sallivuus on VisualVoicen voimavara. Aina kautta historian on ajateltu, että musiikki on vain kuulevien ihmisten asia, eikä niinkään kosketa kuuroja, huonokuuloisia tai viittomakielisiä ihmisiä. Tai viittomakieli ja musiikki eivät oikeasti kuulu yhteen. Se, mitä viittomakielinen musiikki oikein on, pitäisi oikeasti avata ja nostaa keskusteluun. Viittomakielisellä musiikilla ei ole kovin pitkää historiaa ja kuurojen yhteisössä musiikki tai viittomakielinen musiikki on tabu. Musiikki yleisesti on aihe, josta kuurot tai viittomakieliset eivät mielellään keskustele. Kuuroille ja viittomakielisille haluamme sanoa, että musiikki voi olla voimavara ja itseilmaisun tapa juuri sillä tavalla kuin itse kokee hyväksi. Viittomakielisille lapsille ja nuorille tulevaisuudessa toivomme, että te löydätte oman tapanne olla musiikin parissa ja löydätte musiikista itseilmaisun keinon -näin viittomakielisten musiikki tulevaisuudessa voi kasvaa ja olla rikas taiteenmuoto. Viittomakielisen musiikin tulevaisuuteen liittyen avainsanat ovat rohkeus, sallivuus ja ylpeys –musiikki kuuluu kaikille. Haluamme lopuksi sanoa, että meidän ajatuksemme kaksikielisestä laulusta ja sen musiikista kahden vuoden aikana kasvoi monen ihmisen asiaksi ja meitä tuettiin monin tavoin sekä teoin. Kiitos teille kaikille, emme unohda tätä!
Laura Vaarala ja Silva Belghiti
Opmerkingen